Copperplate-viikonloppu

Tähän syksyyn on mahtunut kirjansidontakurssin lisäksi myös viikonlopun mittainen kalligrafiakurssi. Tällä kertaa opettelimme copperplatea, joka on mielestäni jotenkin ihastuttavan hienostunut kirjoitustyyli. Copperplatea kirjoitetaan hiusterällä.

img_20181110_1618382073853048.jpg

Kirjaimien harjoittelu on todella rauhoittavaa, koska niiden tekemisessä ei saa kiirehtiä ja niihin täytyy keskittyä. Yhden viikonlopun aikana kirjoittelin vain yhden A3-arkin ja yhden A4-arkin verran kirjaimia ja sanoja. Lisäksi tein muutaman joulu- ja onnittelukortin, joihin kirjoitin tekstit copperplatella.

img_20181111_1433412010635902.jpg

Tämänkin taitaminen kaipaa vielä paljon harjoitttelua. Kaikkein nautinnollisinta harjoittelu on viikonloppuaamuisin, kun muut vielä nukkuvat ja vain minä ja nuorempi kissamme olemme hereillä. Laitan tulet leivinuuniin ja keittelen pannullisen teetä, rauhoitun työpöydän ääreen ja kuuntelen kuinka hiusterä rahisee paprilla. Mindfullnessia parhaimmillaan!

Mainokset

Kirjansidontakurssilla

Olen todella iloinen siitä, että eri opistot järjestävät kohtuuhintaisia kursseja yhdestä jos toisesta aiheesta. Viimeisin kurssini oli kirjansidontakurssi, jolla perehdyimme perinteiseen kirjansidontaan. En tiennyt juurikaan mitä odottaa kurssilta, mutta lopputuloksena viikonlopun ahertamisesta oli ihan oikea kirja!

img_20181021_1419151374365095.jpg

Kaikki materiaaali kluuttia (=nurkkien ja selkämyksen vahvistuskangas) ja kapiteelinauhaa (=kirjan päätyihin tuleva nauhanpala) lukuunottamatta löytyi omista varastoista. Olin siksikin niin iloinen kirjojen teosta, että sain laatikoissa lojuvaa materiaalia hyötykäyttöön.

img_20181021_141943160976495.jpg

Ehdin aloittaa kurssilla vähän toistakin kirjaa ja kurssin päätyttyä sunnuntaina en malttanut pitää näppejäni erossa kirjantekeleestä joten minun oli tehtävä se loppuun vielä samalle illalle. Tästä kirjasta tuli puutarhapäiväkirja, johon liimailen myös pihaltamme kerättyjä prässättyjä kukkia ym. pihaamme liittyvää.

img_20181021_220638678957287.jpg

Jotta kirja ei leviäisi kun sen sivuille liimataan kukkia, kuvia ja lehtileikkeitä, laitoin joihinkin väleihin vajaita sivuja. Näin kirjasta tulee selän puolelta tasainen, mutta avoimen sivun puolelle jää ”laajenemisvaraa”.

img_20181021_1828581301245438.jpg

Myös pukinkonttiin valmistui myöhemmin pari pientä muistikirjaa. Mustan kirjan kannet on päällystetty tapettinäytteiden palasilla ja kapiteelinauha ja selän vahvike on tehty nahasta (jota löysin kätköistäni).

img_20181121_145144603900110.jpg

Turkoosin kirjan kannet on päällystetty kankaalla ja selkään olen käyttänyt nahkaa.  Kapiteelinauhoiksi laitoin ihan tehdasvalmisteista nauhaa, jota jäi kurssilta juuri tähän kirjaan sopiva pala.

img_20181121_145252462743120.jpg

Kirjoissa voi käyttää melkein mitä vain materiaalia. Haaveissa olisi tehdä kirja täysin kierrätetystä materiaalista. Kirjan sivut voisivat olla käytetyistä kirjekuorista, paperipusseista tai pakkauspaperista, kansipahviksi käy esim. käytöstä poistetun taulun taustapahvi ja kannet voisi päällystää vaikka kauniilla lehden sivuilla tai vanhan paidan kankaalla, selkä- ja nurkkavahvikkeet tulisivat vanhan nahkavaatteen paloista kuten kapiteelinauhakin… Vain taivas on rajana materiaalivalinnoissa!

Ecoprinting

Kesälomalla oli aikaa kokeilla kaikkea uutta ja yksi niistä uusista jutuista oli ecoprinting. Innostuin asiasta kun näin ystävälläni aivan ihania printtejä. Kyse on siis paperin värjäämisestä kasveilla niin, että kasvin kuva jää paperiin. Myös kankaille voi tehdä ecoprinttejä.

Ensin keräsin erilaisia kukkia ja lehtiä, jotka asettelin akvarellipaperien väliin ja lopuksi paperinippu puristettiin kahden alumiinilevyn väliin tiiviiksi paketiksi. Yhdestä kasvista tuli siis kaksi kopiota kun se laitettiin kahden paperin väliin.

Koko nippu keitettiin alumiinikattilassa, jonne lisättiin ruosteisia esineitä (nauloja yms.) En tiedä, mihin värjääntyminen perustuu (kemialliseen reaktioon kenties?), mutta kuulemma alumiinilla ja ruosteella on merkitys lopputuloksen saamisessa.

Onnekseni olin jemmannut äidin vanhan alumiinisen mehumaijan ja pystyin käyttämään sen kattilaosaa keittoastiana. Motonetistä löysin alumiinilevyä (jonka mieheni ystävällisesti leikkasi sopivan kokoisiksi palasiksi) ja puristimet. Pihan perältä löytyi pätkä harjaterästä, joka oli saanut vähän ruostetta pintaan. Myös pari ruostunutta rautanaulaa päätyi keitokseen.

Minulla oli tarkoitus keittää nämä ihan sisällä keittiössä, mutta koska meillä on induktioliesi, alumiinikattilalla keittäminen ei onnistunutkaan. Onneksi pihagrillissämme on kaasulevy, joten sain keiteltyä näitä sitten pihalla. Tunnin keitämisen jälkeen nostin paperit pois kattilasta ja kun nippu oli hetken jäähtynyt, poistin kukat ja lehdet ja levittelin paperit kuivamaan.

Olihan muuten pitkä tunti! En millään malttanut odottaa millaisia taideteoksia keitoksestani syntyi. Uskomatonta, kuinka erilaisia värejä papereihin oli siirtynyt! Eri kasveista tuli lukuisia erilaisia sävyjä. Kun paperit olivat kuivuneet, silitin ne silitysraudalla tasaisemmiksi, paperi kun meinaa käpristyä kastuessaan. Näistä pohjista olen aikonut tehdä kortteja ja mikseipä näistä voisi tehdä taulujakin.

Jos vielä joskus innostun ecoprinttaamaan, lisäisin ehkä ruosteromun määrää kattilassa, jotta saisin vielä syvempiä värejä. En tiedä onko sillä vaikutusta, mutta ystäväni tekemät printit olivat huomattavasti tummempia. Tosin hän oli tehnyt printtinsä syksyn lehdistä ja voi olla, että niistä irtoaa väriä eri tavalla. Keittolämpötila olisi voinut myös olla korkeampi, sillä kaasulietemme on aika tuhnu eikä jaksanut pitää ison kattilan lämpötilaa niin korkeana että keitos olisi kiehunut koko ajan. Toisaalta paperit voivat murentua jos kovin rajusti keittelee eli keitoksen pitäisi pysyä juuri ja juuri kiehumispisteessä.

Suosittelen kokeilemaan ecoprinttausta! Tämä on helppo ja myrkytön tapa värjätä paperia ja kivaa tekemistä myös lasten kanssa.

Kalligrafiakurssilla

Vietin ihanan viikonlopun Jokihelmen opiston kalligrafia -kesäkurssilla. Aloitin juuri kesäloman ja mikä olisikaan voinut olla parempi irtiotto arjesta kuin kolmen päivän intensiivinen tekstuuran opettelu.

Opettajamme Pauliina Yliniitty oli suunnitellut meille tosi kivan ohjelman. Teimme ensin taustat roiskimalla kostutetulle akvarellipaperille akryylimustetta ja seuraavana päivänä aloimme harjoitella kirjaimia suoraan noille ihanille papereille. Lopuksi kokosimme harjoituksista pienen kirjasen.

Paljon on vielä hiomista, mutta tämä viikonloppu olikin ensikosketukseni kalligrafian ihmeelliseen ja ihanaan maailmaan. Syksyllä on tarkoitus mennä taas Pauliinan kurssille oppimaan lisää.

Sain kurssilla myös hyviä ideoita ATC-korttien ja korttipohjien tekoon, aion todellakin soveltaa oppejani myös korttien tekemisessä.

Gelli plate

Innostuin kokeilemaan gelli platen (olisiko geelilevy hyvä suomennos?) tekoa, kun näin Youtubessa ihania videoita sen monista käyttötavoista. Levyjä saa valmiinakin, mutta koska en ollut varma osaanko ja haluanko käytää sitä, päätin säästää ja tehdä itse. Youtubessa on runsaasti ohjevideoita levyn tekemisestä, keräsin niistä parhaat vinkit ja ainesosat. Tässä oma reseptini:

1,2 dl glyceriini
1,5 dl akkuvesi
1,5 dl isopropanoli (esim. tuulilasinpesuneste)
90g gelatiini

Sekoitin ainekset, lämmitin mikrossa välillä sekoitellen ja kaadoin liuoksen irtokarkkirasiaan. Muutaman tunnin päästä geeli oli hyytynyt ja irrotettavissa astiasta.

Pintaan jäi harmittavan paljon pieniä ilmakuplia ja geelistä tuli vähän liian iso tarpeisiini, joten sulatin sen uudelleen mikrossa ja valoin siitä kaksi pienempää geeliä. Ne onnistuivat paremmin ja olen ehtinyt jonkinverran kokeillakin niitä ja hyvin toimivat.

Kokeilin kuvansiirtoa geelilevyn avulla. Se oli aika vaikeaa ja huomasin, että maalin määrällä on aika tärkeä rooli onnistumisessa. Kuvansiirtoa pitää ehdottomasti vielä harjoitella. Epäonnistuneista vedoksista sain kuitenkin ihania korttitaustoja, joten työ ei mennyt hukkaan.

Youtubessa mm. Barbara Graylla on paljon videoita geelilevyn käytöstä. (Hänellä on myös paljon muitakin ihania askarteluvideoita!)